Tänään sunnuntaina innostuin leipomaan meille Minna Canthin kakun, koska hänestäkin Jyväskylän messuilla juttelimme. Resepti on tosi hyvä: kakku onnistuu aina. Liekö syynä 4 dl kuohukermaa... Kahviaan odotteleva Anne näkyy kuvassa peilistä. Tänään ajatuksemme lensivät jo eteenpäin seuraaviin suunnitelmiin. Teemme kirjailijakotimuseokuvista kuvanäyttelyn ja julisteita, joissa kuvien värit pääsevät hehkumaan.
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Kirjamessut ja julistesuunnitelmia
Tänään sunnuntaina innostuin leipomaan meille Minna Canthin kakun, koska hänestäkin Jyväskylän messuilla juttelimme. Resepti on tosi hyvä: kakku onnistuu aina. Liekö syynä 4 dl kuohukermaa... Kahviaan odotteleva Anne näkyy kuvassa peilistä. Tänään ajatuksemme lensivät jo eteenpäin seuraaviin suunnitelmiin. Teemme kirjailijakotimuseokuvista kuvanäyttelyn ja julisteita, joissa kuvien värit pääsevät hehkumaan.
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Viattomuuden museo
Museohulluus voi iskeä monella tavalla. Meihin se iski
lopullisesti viime kesänä, kun kiersimme ympäri Suomea kirjailijamuseoiden
perässä. Siemenet siihen tosin kylvettiin jo nuoruuden Interrail-matkoilla.
Turkkilaisen Nobel-kirjailijan Orhan Pamukin museohulluus sai valtoihinsa hänen
oman kirjailijuutensa kautta. Pamukin Viattomuuden museo -romaani ilmestyi
turkiksi vuonna 2008, kaksi vuotta hänen Nobelinsa jälkeen. Silloin hän oli jo
pitkällä suunnittelemassa omaa museotaan, ei itselleen, vaan romaaninsa
päähenkilölle.
Viattomuuden museo -romaani kertoo Kemalista, joka rakastuu
odottamatta ja hyvin epäsopivaan aikaan, juuri omien häidensä kynnyksellä.
Siitä alkaa pitkä tarina Kemalin raastavasta rakkaudesta. Kaiken ylittävästä
palvonnasta, joka saa hänet keräämään kaikki muistot kohtaamisistaan rakastettunsa
Füsunin kanssa hänen polttamiaan tupakantumppeja myöten. Näistä Kemalin
keräämistä esineistä muodostuu pikku hiljaa kokonainen museo, jonka hän kirjan
lopussa perustaa liekehtivän rakkautensa muistolle.
Neljä vuotta romaanin ilmestymisen jälkeen, vuoden 2012
toukokuussa, ihan oikea Viattomuuden museo avattiin Intanbulissa. Pamukin kokoama ja suunnittelema museo
sisältää kaikki romaanissa mainitut esineet huolellisesti järjestettyinä ja
kauniisti esillepantuina kirjan lukujen mukaan. Kirjan jokaiselle 82:lle kappaleelle
on oma vitriininsä. Romaanin kulkua voi seurata kulkien vitriiniltä toiselle.
Niille, jotka ovat lukeneet kirjan ennen museoon tuloaan, esineet ja kuvat tekevät
tarinasta ja sen henkilöistä todellisia: juuri nuo korvarenkaat Kemal antoi
Füsunille lahjaksi, juuri tuo mekko Füsunilla oli päällään, kun he harjoittelivat
yhdessä autolla ajamista.
Viattomuuden museo on hurmaava paikka. Se kertoo Kemalin ja Füsunin erikoisen rakkaustarinan
ja antaa samalla kuvan 1970-luvun lopun Intanbulista, romaanin
tapahtuma-ajasta.
Viattomuuden museossa ei saa ottaa valokuvia, mutta museon oman postikortit ovat hienoja. |
Romaanin lopussa on pieni Istanbulin kartta, johon on museo
on merkitty. Koska kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 2010, eli kaksi vuotta ennen museon
avaamista, rohkenin epäillä, että se todella löytyisi kartan osoittamasta
paikasta. Hotellini respan palvelunhaluinen herra vakuutti museon todella
olevan siellä. Hän neuvoi tarkasti, miten sinne pääsee vaikka epäilikin, että
juuri tämä museo ei ole niitä Intanbulin suosituimpia. Ei varmaan olekaan, mutta
minulle se tarjosi suurimman elämyksen koko matkalla.
Kun on lukenut Pamukin romaanin ja kulkenut läpi Viattomuuden museon esineistön on tehnyt kaksi matkaa 1970-luvun istanbulilaiseen elämään. |
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Valmis!
Haltiakuusen alla, suomalaisia kirjailjakoteja on julkistettu tänään 9. maaliskuuta Helsingissä Korjaamon kirjamarkkinoilla. Vallan jännittyneinä ajelimme Lahdesta toivottamaan kirjamme vihdoin tervetulleeksi. Kauniilta se näyttää ja kelpaa sitä esitellä!
Illalla kotiin palattuamme saimme seurata ilotulitusta ikkunasta. Olikohan se järjestetty kirjamme ilmestymisen kunniaksi? Hyppyrimäetkin sammutettiin, jotta ilotulitus näkyisi erityisen hyvin. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)