sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Kirjamessut ja julistesuunnitelmia

Näin hilpeinä odottelimme esiintymisvuoroa Jyväskylän kirjamessuilla...

Eilen lauantaina ajelimme Jyväskylän kirjamessuille esittelemään kirjaamme. Messuilla oli paljon väkeä ja lämminhenkinen ja innostunut tunnelma. Oma esiintymisvuoromme sattui sopivasti  kustantamomme Avaimen Juha Järvelän jälkeen. Hän esitteli kirjaansa Waltari ja sukupuolten maailmat ja kertoi kiinostavia yskityiskohtia Mika Waltarin elämästä. Siitä meidän olikin näppärä siirtyä Waltarin Hartolan aikoihin. Waltarihan kirjoitti Hartolassa Näsin mökissä Sinuhen ja monia muitakin teoksiaan ihmetellen itsekin, miten luovuus syttyi aina noissa itähämäläisissä maisemissa. Hartolan Kalhossa Waltari myös hämmästytti kyläläisiä amerikanraudalla, jonka osti Sinuhen filmatisoinnista saamillaan rahoilla. Waltari oli kai ajatellut juhlistaa Hollywoodiin pääsyään asianmukaisesti! Itsehän hän ei tosin autoa ajanut, mutta hienon menopelin ratiin taakse pääsi Marjatta-vaimo sekä moni Hartolassa kesää viettänyt kulttuurihenkilö kuten esimerkiksi näyttelijä Tarmo Manni.

Esiintymisemme jälkeen meillä oli hauska juttutuokio Hartolan kunnanjohtajan kanssa, joka oli ilahtunut kotikuntansa "mainostamisesta". Haltiakuusen alla -kirjassa tosiaankin esittelemme Hartolaa useassakin kohdassa, sillä Itä-Hämeen museossa on kaunis Maila Talvion työhuone huonekaluineen ja esineineen. Samoin Uuno Kailaan muistohuone on samaisessa museossa. Jyväskyläläisille saatoimme suositella matkakohteeksi myös ihanaa Vuorelaa Keuruulla - tosin kesällä vasta.



Haltiakuusen alla, suomalaisia kirjailijakoteja oli ensimmäistä kertaa ihan oikeasti myyntipöydällä. Emme kuitenkaan jääneet seuraamaan, vajeniko pino.



Tänään sunnuntaina innostuin leipomaan meille Minna Canthin kakun, koska hänestäkin Jyväskylän messuilla juttelimme. Resepti on tosi hyvä: kakku onnistuu aina. Liekö syynä 4 dl kuohukermaa... Kahviaan odotteleva Anne näkyy kuvassa peilistä. Tänään ajatuksemme lensivät jo eteenpäin seuraaviin suunnitelmiin. Teemme kirjailijakotimuseokuvista kuvanäyttelyn ja julisteita, joissa kuvien värit pääsevät hehkumaan.


tiistai 19. maaliskuuta 2013

Viattomuuden museo


Museohulluus voi iskeä monella tavalla. Meihin se iski lopullisesti viime kesänä, kun kiersimme ympäri Suomea kirjailijamuseoiden perässä. Siemenet siihen tosin kylvettiin jo nuoruuden Interrail-matkoilla. Turkkilaisen Nobel-kirjailijan Orhan Pamukin museohulluus sai valtoihinsa hänen oman kirjailijuutensa kautta. Pamukin Viattomuuden museo -romaani ilmestyi turkiksi vuonna 2008, kaksi vuotta hänen Nobelinsa jälkeen. Silloin hän oli jo pitkällä suunnittelemassa omaa museotaan, ei itselleen, vaan romaaninsa päähenkilölle.

Viattomuuden museo -romaani kertoo Kemalista, joka rakastuu odottamatta ja hyvin epäsopivaan aikaan, juuri omien häidensä kynnyksellä. Siitä alkaa pitkä tarina Kemalin raastavasta rakkaudesta. Kaiken ylittävästä palvonnasta, joka saa hänet keräämään kaikki muistot kohtaamisistaan rakastettunsa Füsunin kanssa hänen polttamiaan tupakantumppeja myöten. Näistä Kemalin keräämistä esineistä muodostuu pikku hiljaa kokonainen museo, jonka hän kirjan lopussa perustaa liekehtivän rakkautensa muistolle.

Neljä vuotta romaanin ilmestymisen jälkeen, vuoden 2012 toukokuussa, ihan oikea Viattomuuden museo avattiin Intanbulissa.  Pamukin kokoama ja suunnittelema museo sisältää kaikki romaanissa mainitut esineet huolellisesti järjestettyinä ja kauniisti esillepantuina kirjan lukujen mukaan. Kirjan jokaiselle 82:lle kappaleelle on oma vitriininsä. Romaanin kulkua voi seurata kulkien vitriiniltä toiselle. Niille, jotka ovat lukeneet kirjan ennen museoon tuloaan, esineet ja kuvat tekevät tarinasta ja sen henkilöistä todellisia: juuri nuo korvarenkaat Kemal antoi Füsunille lahjaksi, juuri tuo mekko Füsunilla oli päällään, kun he harjoittelivat yhdessä autolla ajamista.

Viattomuuden museo on hurmaava paikka.  Se kertoo Kemalin ja Füsunin erikoisen rakkaustarinan ja antaa samalla kuvan 1970-luvun lopun Intanbulista, romaanin tapahtuma-ajasta.

Viattomuuden museossa ei saa ottaa valokuvia, mutta museon oman postikortit ovat hienoja.


Romaanin lopussa on pieni Istanbulin kartta, johon on museo on merkitty. Koska kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna  2010, eli kaksi vuotta ennen museon avaamista, rohkenin epäillä, että se todella löytyisi kartan osoittamasta paikasta. Hotellini respan palvelunhaluinen herra vakuutti museon todella olevan siellä. Hän neuvoi tarkasti, miten sinne pääsee vaikka epäilikin, että juuri tämä museo ei ole niitä Intanbulin suosituimpia. Ei varmaan olekaan, mutta minulle se tarjosi suurimman elämyksen koko matkalla. 

Kun on lukenut Pamukin romaanin ja kulkenut läpi Viattomuuden museon esineistön on tehnyt kaksi matkaa 1970-luvun istanbulilaiseen elämään.
 


lauantai 9. maaliskuuta 2013

Valmis!

Haltiakuusen alla, suomalaisia kirjailjakoteja on julkistettu tänään 9. maaliskuuta Helsingissä Korjaamon kirjamarkkinoilla. Vallan jännittyneinä ajelimme Lahdesta toivottamaan kirjamme vihdoin tervetulleeksi. Kauniilta se näyttää ja kelpaa sitä esitellä!

Meillä oli pieni esittelytuokio Korjaamon galleriassa. Anniina valokuvasi meitä minun pikkukamerallani: oikealla hymyilee Avaimen Tiina Aalto, joka haastatteli minua ja Jaria. Anne on tutustumassa Istanbulin kirjailijakotimuseoihin.

Illalla kotiin palattuamme saimme seurata ilotulitusta ikkunasta. Olikohan se järjestetty kirjamme ilmestymisen kunniaksi? Hyppyrimäetkin sammutettiin, jotta ilotulitus näkyisi erityisen hyvin.