keskiviikko 29. elokuuta 2012

Takaisin Fredrikan ja Johan Ludvigin luo


Kesän kirjailijakotikiertueet ovat onnellisesti ja vähän haikeastikin ohi. Tiukka aikataulu piti eikä sade juurikaan päässyt pilaamaan ulkokuvauksia. Nyt on sadonkorjuun aika: mitä kuvia tuhansista kesän aikana Jarin ottamista kuvista valitsemme kirjaamme? Mitkä kuvat kertovat parhaiten juuri sen kohteen tunnelmasta, kirjailijasta, hänen elämästään ja läheisistään. Haluaisimme välittää lukijoille sitä tunnelmaa, johon itse olemme päässeet keskittymällä kunnolla yhteen kirjailijakohteeseen kerrallaan, lukemalla juuri sen kirjailija teoksia ja eläytymällä hänen elämäänsä. Pienestäkin kohteesta olemme saaneet irti suuria. Tärkeintä on oikea asenne ja halu tehdä matka kirjailijan maailmaan. Yksikään kohde ei ole jättänyt kylmäksi.

Tekstien tekeminen alkoi jo talvella, mutta niihin on vielä keskityttävä kunnolla syksyn aikana. Kymmenet luetut kirjailijaelämäkerrat risteilevät päässä, ne kaikki on nyt saatava järjestykseen. Ja päätettävä, mikä on tärkeää kerrottavaa ja mikä niin hauskaa, että kannattaa kertoa ihan huvikseen.

Vielä yksi matka oli kuitenkin tehtävä ennen lopullista kenttätyöjakson lopettamista. Ihan ensimmäinen kohteemme, Runebergin kotimuseo Porvoossa vajaa vuosi sitten, oli vielä harjoittelua. Nyt, kun olemme käyneet kaikissa kodeissa totesimme, että siellä kannattaa (lue: on pakko) käydä uudelleen. Sen verran hieno ja suuri on Runebergien keltainen kaupunkitalo Porvoossa, että kuvien täytyy olla sen arvoiset. Niitä kannattaa ottaa lisää ja tunnelmaa haistella vielä uudelleen.

Sunnuntainen retki aurinkoiseen Porvooseen meni jo rutiinilla: nyt tiesimme mihin yksityiskohtiin kannattaa keskittyä. Talon tunnelma otti taas omakseen: täällä on eletty värikästä elämää: tyyntä ja myrskyä, villejä lapsia ja arvokkaita kutsuvieraita, marjojen säilömistä ja juhlapuheita. Sellaista kun elämä parhaimmillaan on.



Oppaamme Mervi Backman on kävelevä Runeberg-tietopankki. Hän tuntee pienimmätkin yksityiskohdat porvoolaiskodin asukkaista. Ja jos hän ei jotakin tiedä, hän tietää, mitä tieto löytyy muutamassa sekunnissa. Jos joku asia on museolle tärkeää, se on innostuneet ja paljon tietävät oppaat, sellaiset kuin Runeberg-museossa!

Nyt, kun Runebergit on tavattu uudelleen kaipaan jo istumaan Hiidenmaalle Aino Kallaksen Kassarin talon portaille ja Suomussalmelle Turjanlinnan vanhan saunan laiturille. Ja voi miten hieno näköala oli Paikkarin torpan pihalta Sammatissa. Ehkä ensi kesänä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti