Kesän kirjailijakotikiertueet ovat
onnellisesti ja vähän haikeastikin ohi. Tiukka aikataulu piti eikä sade juurikaan päässyt pilaamaan
ulkokuvauksia. Nyt on sadonkorjuun aika: mitä kuvia tuhansista kesän aikana
Jarin ottamista kuvista valitsemme kirjaamme? Mitkä kuvat kertovat parhaiten
juuri sen kohteen tunnelmasta, kirjailijasta, hänen elämästään ja läheisistään.
Haluaisimme välittää lukijoille sitä tunnelmaa, johon itse olemme päässeet
keskittymällä kunnolla yhteen kirjailijakohteeseen kerrallaan, lukemalla juuri
sen kirjailija teoksia ja eläytymällä hänen elämäänsä. Pienestäkin kohteesta
olemme saaneet irti suuria. Tärkeintä on oikea asenne ja halu tehdä matka
kirjailijan maailmaan. Yksikään kohde ei ole jättänyt kylmäksi.
Tekstien tekeminen alkoi jo talvella,
mutta niihin on vielä keskityttävä kunnolla syksyn aikana. Kymmenet luetut
kirjailijaelämäkerrat risteilevät päässä, ne kaikki on nyt saatava järjestykseen.
Ja päätettävä, mikä on tärkeää kerrottavaa ja mikä niin hauskaa, että kannattaa
kertoa ihan huvikseen.
Vielä yksi matka oli kuitenkin tehtävä
ennen lopullista kenttätyöjakson lopettamista. Ihan ensimmäinen kohteemme,
Runebergin kotimuseo Porvoossa vajaa vuosi sitten, oli vielä harjoittelua. Nyt,
kun olemme käyneet kaikissa kodeissa totesimme, että siellä kannattaa (lue: on
pakko) käydä uudelleen. Sen verran hieno ja suuri on Runebergien keltainen kaupunkitalo
Porvoossa, että kuvien täytyy olla sen arvoiset. Niitä kannattaa ottaa lisää ja
tunnelmaa haistella vielä uudelleen.
Sunnuntainen retki aurinkoiseen
Porvooseen meni jo rutiinilla: nyt tiesimme mihin yksityiskohtiin kannattaa
keskittyä. Talon tunnelma otti taas omakseen: täällä on eletty värikästä elämää:
tyyntä ja myrskyä, villejä lapsia ja arvokkaita kutsuvieraita, marjojen säilömistä
ja juhlapuheita. Sellaista kun elämä parhaimmillaan on.
Oppaamme Mervi Backman on kävelevä
Runeberg-tietopankki. Hän tuntee pienimmätkin yksityiskohdat porvoolaiskodin
asukkaista. Ja jos hän ei jotakin tiedä, hän tietää, mitä tieto löytyy
muutamassa sekunnissa. Jos joku asia on museolle tärkeää, se on innostuneet ja
paljon tietävät oppaat, sellaiset kuin Runeberg-museossa!
Nyt, kun Runebergit on tavattu
uudelleen kaipaan jo istumaan Hiidenmaalle Aino Kallaksen Kassarin talon
portaille ja Suomussalmelle Turjanlinnan vanhan saunan laiturille. Ja voi miten hieno näköala oli Paikkarin torpan pihalta Sammatissa. Ehkä ensi
kesänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti