Viimeinen
kirjailijakotimatkamme alkoi aikaisin sysipimeänä marraskuun aamuna. Ensin
autolla Turkuun, sitten laivalla Maarianhaminaan ja autolla Vårdön saarelle
odottamaan Annin saarelle Simskälaan pääsyä.
Jos luuli, että
yöt Helsingissä ovat pimeitä, ei enää muista pimeästä mitään. Meren rannalla
Vårdön saarella pimeys alkaa heti ulko-ovelta. Meren tiedostaa vain pienestä
liplatuksesta. Muuta ääntä ei sitten kuulukaan.
Aamun valjetessa
suuntasimme eväiden kanssa Anni Blomqistin kotitaloon. Siellä odotti meitä Ann-Gerd
Steinby cockerinsa Larissan kanssa. Hän on museon opas ja talon entinen
asukas, Anni Blomqvist -asiantuntija. Annin talo on säilynyt täysin
alkuperäisenä, talossa on asuttu hänen kuolemansa jälkeen Annin muistoa
varjellen. Ann-Gerd itse asui siellä miehensä kanssa 18 vuotta, nyt talo
odottaa uutta asukasta, jolle olisi tilat talon yläkerrassa. Annin huoneet
alakerrassa ovat museona.
Simskälan
saaristomaisema on upeata: sileitä punaisia kallioita, pieni sitkeitä katajia,
käkkärämäntyjä ja puhurituulta.
Eväät syötiin
sen pöydän ääressä, jossa Anni Blomqvist oli kirjoittanut kaikki kirjansa. Ikkunasta
näkyi lyijynharmaa meri, karunkaunis marraskuinen maisema. Ann-Gerd kertoi
Annista, hänen elämästään ja elämästä Ahvenanmaan saaristossa siihen aikaan,
kun Anni Blomqvist asui siellä.
Meri ja punaiset kalliot. Annamari ja joka paikkaan mukana tuleva muistilehtiö. |
Anni kirjoitti Myrskyluodolla 1800-luvulla asuneesta saaristolaispariskunnasta Maijasta ja Jannesta, isänsä tädistä ja hänen miehestään. Maijan ja Jannen tarina elää edelleen, tänäkin talvena ainakin kahden teatterin – Lappeenrannan ja Jyväskylän – näyttämöllä. Olisikohan syytä käydä katsomassa jompikumpi näytelmä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti