sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kylässä Varpu-Liisan luona


Takana on tiivis viikko. Saimme kustannustoimittajalta kommentit käsikirjoituksestamme: hyviä poisto- ja tiivistysehdotuksia ja muutamia tarkennuksia. Tämä on tietysti tärkeä vaihe, ja tuntuu mukavalta ja turvalliselta, että kustannustoimittaja on paneutunut kunnolla käsikirjoitukseen. Iltaisin olemmekin nyt tehneet korjauksia. Muutama kirjailija jää vielä ensi viikoksi.

Satukirjailija Laura Sointeen ja hänen kauttansa myös kirjailija Einari Vuorelan kotitalo Iloniemi sijaitsee Tuusulassa aivan Tuusulanjärven rannalla. Näköala olohuoneen valtavista ikkunoista antaa suoraan järvelle. Talo on sisältä tavattoman kaunis ja avara.

Tänään oli hieno päivä, ja saimme lisäpotkua kirjan viimeistelyyn. Vietimme päivän aurinkoiset hetket, nelisen tuntia siis, Tuusulassa Iloniemessä Varpu-Liisan ja Riston luona kylässä. Söimme pitkään hautunutta lammaskaalia ja mustaherukkajäädykettä sekä maistelimme itsetehtyä likööriä. Mutta eniten nautimme kaikista kertomuksista, joita saimme kuulla Varpu-Liisan vanhemmista Einari Vuorelasta ja Laura Sointeesta.


Jari ja Varpu-Liisa keskustelun tuoksinassa Iloniemen olohuoneessa,  seinällä näkyy sukulaisten muotokuvia.

Saimme tietää, että jo väsynyt ja huonossa kunnossa oleva Eino Leino sai apua ja ravitsevaa ruokaa topakan Aili-mummon hoivissa juuri tuolla Iloniemessä. Siellä Leino alkoi sanella Elämäni kuvakirjaa, joka ei sitten koskaan kokonaisuudessaan valmistunut.

Tuusulan rantatien asukkaat muodostivat kiinteän ja kiinnostavan yhteisön, jotka taisivat kuka mitäkin.  Varpu-Liisan isoisä Sakari oli huumorintajuinen ja sydämellinen kanttori, joka absoluuttisen musiikkikorvansa ansiosta oli ainoa, joka sai virittää Jean Sibeliuksen soittimet. Hauskan näkymän Varpu-Liisa maalaili silmiemme eteen kertoessaan Ahon ja Sibeliuksen kalareissuista. Kovin erityyliset miehet tulivat hyvin toimeen keskenään ja nauttivat kalan pyytämisestä, Aho reippaissa ulkoilmaihmisen vetimissä ja Sibelius aina tyylikkäänä puvussaan ja hatussaan.

Myös runoilija J.H. Erkko kuului Sointeen perheen lähipiiriin ja oli Laura-tyttären satujen suuri ihailija. Kun Erkon komeaa taloa rakennettiin, mies asusteli Sointeiden saunakammarissa ja olikin miltei perheenjäsen. Varpu-Liisan isoisä Sakari jopa löysi J.H. Erkolle morsiamenkin, mutta häät jäivät pitämättä Erkon yllättäen kuollessa kovin nuorena.

Eipä puuttunut seikkailunhalua Varpu-Liisaltakaan, jolle erityisesti eno toivoi hyvää kielitaitoa. Ja niinpä tyttö sitten muuttikin peräti kahdeksikymmeneksi viideksi vuodeksi Ranskaan. Myös hänen elämänsä tarinaa oli tavattoman kiinnostava kuunnella.

Nyt alkaa taas työviikko, minulla koulussa, Annella toimistossa ja Jarilla toimituksessa. Iltaisin on jaksettava vielä viimeistellä kirjaa. Tämä päivä antoi kyllä mukavasti intoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti