Haltiakuusen alla -kirjan tekeminen on
vienyt meiltä nyt lähes kaksi vuotta. Suurin osa ajasta on ollut taustojen
lukemista ja valmistautumista vierailuihin. Ajatukset ja vapaa-ajan se on
vienyt melkein kokonaan. Luulisi, että kun käsikirjoitus on lopultakin valmis,
kuvat valitut, kuvatekstit laaditut, sadat korjaukset ja hionnat tehdyt ja
esipuhekin kirjoitettu, valtaa suuri helpotus ja ilo. Niin valtaakin, noin
kahdeksi päiväksi. Sen jälkeen iskee ensin haikeus, mitä nyt suunnitellaan, kun
ensi kesäksi ei ole tiedossa yhtään kirjailijakotireissua? Ja muistatteko, kun
teimme runebergintorttuja Fredrikan vanhan ohjeen mukaan?
Haikeuden jälkeen tulee huoli. Onkohan
kaikki faktat kunnossa? Olisiko sittenkin pitänyt tutustua tarkemmin Aino
Kallaksen laivamatkoihin Lontoosta Hiidenmaalle Kassarin saareen. Että kuinka
pitkään ne kestivätkään? Entä mitkä ihan tarkkaan ottaen olivat Johannes
Linnankosken asumispaikat Askolan jälkeen ja sitä ennen?
Kun huoletkin on pakko iskeä tainnoksiin,
vapautunut mieli ryhtyy haravoimaan uusia kirjahankkeita. Viime kesänä olimme
vakaasti sitä mieltä, että uutta kirjaa ei kyllä ihan heti ryhdytä tekemään. Nyt emme
kenties olekaan ihan niin varmoja. Tämä kirjan tekemisen myötä on herännyt
muutama aika vahva aihe. Kirjailijoihin liittyvä tietenkin.
Onneksi sitä ennen on itse kirjan
ilmestyminen ja siihen liittyvät tilaisuudet. Annamari ja Jari menevät
Helsinkiin Korjaamolle Kirjatori-tapahtumaan puhumaan ja kaikki kolme olemme
lupautuneet Jyväskylän kirjamessuille. Kirjailijakodeista ei tarvitse ihan
vielä luopua.
Ehkä niistä ei pysty luopumaan enää
koskaan. Maaliskuussa lähden käymään Istanbulissa, siellä on kymmeniä museoita,
joista ainakin kolme liittyy jollain lailla kirjallisuuteen ja kirjailijoihin.
Hüseyin Rahmi Gürpinar -nimisen kirjailijan kotimuseo näyttäisi olevan suurkaupungin
tuntumassa jollain saarella. Nimi on täydellisen tuntematon, eikä hänen laajasta
tuotannostaan ole käännetty suomeksi yhtään kirjaa. Silti vähän polttelee,
pitäisiköhän siellä käydä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti