Hiihtoloma alkoi varsin kiihkeästi. Sunnuntaipäivä aamusta iltaan istuttiin koneella ja luettiin taittovedoksia ja korjailtiin ja luettiin ja ihailtiin kaunista taittoa. Tarja Kettunen on tehnyt hyvää työtä: kirjasta tulee oikeasti ihana.
Viimeistely on raadollista ja nöyryyttävää työtä. Ottaa välillä koville huomata, että monista tarkistuksista huolimatta aina löytyy vielä jotakin pöhköä. Tekstiä on aika paljon. Kuvien ja tekstien sovittaminen on aina oma haasteensa - tässä kirjassa erityisesti, koska kuvia on paljon ja tekstejäkin monenlaisia. Taittajalle tämä on ollut suuri haaste, josta hän on mielestämme selviytynyt loistavasti.
Kirjamme kunniaksi kävimme lauantaina Kouvolan kaupunginteatterissa katsomassa Aleksis Kivestä kertovan musikaalin Sydämeni laulu. Linkolan säveltämä musiikki oli hienoa. Kiven kieli säväyttää aina, mikä siinä oikein onkaan. Kiven ja Charlotta Lönnqvistin suhde oli tulkittu rakkaussuhteeksi. Naisia Kivellä tämän tulkinnan mukaan oli muutenkin monia. Me olimme Charlotan suhteen eri mieltä. Kirjeissään Kivi puhuu emännästään aika muodollisesti ja kunnioittavasti. Miksi ei voisi olla halua auttaa nuorta ja hädissään olevaa kirjailijaa ihan pyytettömästikin? Eikä nykyihminen voi ymmärtää, ettei aina tarvitse toisista hyötyä? Voi ihan vain auttamisen halustakin auttaa. Kiven elämää ja persoonaa voi tulkita niin monella tavalla, koska siinä on paljon selvittämätöntä. Olisipa jäänyt edes yksi valokuva hänestä!
Tänään vielä saamme vedoksia katseltavaksemme - ja sitten kirja menee vihdoin painoon! 9.3. esittelemme sitä Korjaamon Kirjamarkkinoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti