Ensimmäinen vuorotteluvapaaviikko on nyt ohi - ja olen ahkeroinut kovasti, ihan oikeasti. Tänään olin vähän laiskempi: korjailin vain aiemmin tekemäni Lauri Viita -tekstit. Iltapäivällä muistin, että Viitojen keittiössä keikkui hyllyn reunalla Anna Olsonin keittokirja, jollainen minullakin on jostain syystä kirjahyllyssäni. Olipahan sitten ihan pakko leipoa Anna Olsonin tappioleipiä. Ihan hyviä niistä tuli, mitä nyt vähän uunipellillä toisiinsa takertuivat. Miksihän niiden nimi on tappioleipä?
Kirjailijoihin tutustuessa saa tetysti tutustua monenmoisiin aikalaisiin. Anna Olsoni taisi olla perheenemäntien pelastus, sen verran topakkaa tekstiä keittokirjassa on. Vasikanaivomuhennokseenkin löytyy seikkaperäinen resepti -kaikki osat teuraseläimestä käytettiin, tietysti.
Keittokirja ilmestyi suomeksi vuonna 1892. Se oli ensimmäinen koteihin ja kouluihin suunnattu suomalainen keittokirja. Se alkaa kavanmukaisella yleissilmäyksellä elimettömään eli epäorgaaniseen kemiaan, joten naiset saivat sen avulla myös teoriaoppia.
Anna Olsoni oli Kurkjoen kirkkoherran etevä tytär. Suomen Naisyhdistys lähetti hänet vuonna 1890 Ruotsiin, Englantiin ja Skotlantiin tutustumaan kotitalouden opetukseen. Tuosta vain lahjakas 26-vuotias nainen opetteli englannin kielen ja suoritti kuusiviikkoisen kotitaloysopettajatutkinnon Glasgow´ssa. Hän perusti Suomessa kasvatustieteellisen keittokoulun, sai vaikka kuinka monta lasta ja toimi silti koulun johtajana ja pitkään myös ainoana opettajana.
Että sellainen kirja löytyi niin Viitojen kuin minunkin kirjahyllystä. Leipoikohan Alfhildkin joskus tappioleipiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti