Kirjan tekstien tarkistaminen on välillä aika hyytävää, kun
moneen kertaan luetusta vielä löytyy virheitä tyyliin Lönnrotin poka ja
Fredrikan kukkuvat ruusut. Pahinta on, että mielikuvitus heti lähtee kiitämään:
oikeastaan olisi mukava kuulla, miten ruusut kukkuvat. Aikoinaan Maailma on
teonsana -runoantologiaa tehdessämme oli ihan viittä vaille, ettei yhdeksi
väliotsikoksi tullut Minun mieheni on niin kummallinen, kun tietysti piti
lainata Leinon runosta säe Minun mieleni on niin kummallinen.
Täytyy tosin nyt todeta, että kyllä minun mieheni taitaa
olla aika kummallinen. Monta viikkoa hän on töistä tultuaan istunut
tuntitolkulla valitsemassa ja käsittelemässä kirjaan tulevia valokuvia. Kohta
nekin valmistuvat.
Ensi viikolla on kokous kustantajan kanssa. Tapaamme
taittajan, joka onkin todella tärkeä ihminen kirjamme työryhmässä. Kolmessa
kuukaudessa hänen on tarkoitus saada kuvat ja tekstit kauniisti paikoilleen. Näin
pitkällä siis jo ollaan!
Mukavaa Annamari, että jaksat iloita kirjoitusvirheistä. Minua jo pikku hiljaa hyytää se, että ruusut kukkuvat edelleenkin, vaikka olisi jo aika ihan kesysti kukkia.
VastaaPoista