Matkailtuamme
viikkokausia ympäri Suomen ja vähän Norjassakin, yksi viikko kotona teki hyvää.
Taustatietojen kerääminen lähipuistossa, oman työpöydän ääressä, omalla
sohvalla ja omassa sängyssä vahvisti välillä heikoksi heittäytyvää uskoa siitä,
että tämänkin kirjan taustatyö on mahdollista tehdä. Sitä mukaa kun ottaa saa
luettavakseen kirjailijaelämäkertoja, joutuu uusien lähteiden äärelle. Joskus
joutuu ihan sivuraiteille jonkun pienen lukemansa yksityiskohdan takia, joskus
kiinnostuu kirjallisuushistorian taustahenkilöistä niin paljon, että on pakko
selvittää heidänkin elämäkertojaan.
Uusittu Ahola
Kotiviikolle oli
suunniteltu vain kaksi käyntikohdetta. Ensin suuntasimme – jälleen kerran – Tuusulan
rantatielle. Tällä kertaa uusittuun Aholaa. Alun perin sinne piti mennä jo
keväällä, mutta talon remontti valmistui vasta kesäkuussa. Nyt museo elää vahvasti
uutta tulemistaan.
Uusittu näyttely
on ottanut käyttöön myös tekniikan. Juhani Ahosta ja Vennny Soldan-Brofeldtista
kertovassa kotimuseossa huoneet puhuvat, ihan kirjaimellisesti. Yläkerrassa on
tilaa vaihtuville näyttelyille ja pienessä elokuvahuoneessa pyörii Peter von
Baghin uusi elokuva Lastuja. Vaikka olinkin nähnyt elokuvan jo teatterissa, oli
mukava katsoa koko pitkä Ahosta ja hänen sukulaisistaan kertova elokuva
uudelleen. Se on upea kooste ajan kulttuurihistoriaa.
Toven karu ja kaunis Haru
Toinen
päiväreissu tehtiin Toven Janssonin kesäsaareen Klovharuun Pellingin
edustalle. Tätä käyntiä oli valmisteltu pitkään. Ensimmäiset yhteydenotot
Pellinkiin tein jo alkuvuodesta. Silloin selvisi, että saareen ei niin vain
pääsekään. Tarvitaan oikeanlainen kulkuväline ja oikea aika. Turistit voivat
tulla saareen yhden viikon aikana vuodessa, ja silloinkin vain jo ilma sattuu
olevan sopiva.
Laivan varasimme
laivuri Martin Tillmanilta jo maaliskuussa. Laivan, joka on tarkoitettu
kapteenin lisäksi kahdelletoista hengelle. Se oli siis aika iso vain kolmen
hengen käyttöön. Kevään aikana kävimme neuvotteluita sekä keskenämme että Tillmanin
kanssa ja päädyimme pyytämään mukaan muitakin Toven saaresta kiinnostuneita matkailijoita.
Se oli helppoa, hehkuvankauniina kesäaamuna Caroline-laiva laiva vei yksitoista
iloista matkalaista Haruun. Meillä oli uskomaton tuuri, epävakaisten säiden
kesänä satuimme olemaan liikkeellä juuri oikeanlaisena päivänä. Yhtenä todella
harvoista.
Toven ja
Tuulikin saari esiintyi meille parhaimmillaan. Aika saaressa kului siivillä. Onneksemme
saareen oli tullut myös Pellingin kotiseutuyhdistyksen edustajia, joilla oli
paljon kiinnostavaa kerrottavaa saaresta ja sen erikoislaatuisista asukkaista. Saaren
ja talon valokuvaaminen ei ollut ihan yksinkertaista, emme todellakaan olleet
ainoa saaresta kiinnostunut seurue. Kuvan ottaminen ilman ihmisiä osoittautui
todella vaikeaksi. Jarin uskomattomalla kärsivällisyydellä siitäkin selvittiin.
Myönnän, että
jännitin reissun onnistumista. Seurasin säätiedotuksia huolissani koko viikon. Synkät
ennustukseni eivät onneksi toteutuneet, matka onnistui hienosti. Aurinko
helotti ja seurueemme pääsi laulamaan Janssonin Syyslaulun komeasti sekä
ruotsiksi että suomeksi sen syntypaikalla. Ja nostamaan maljan karunkauniille saarelle.
Laivareissuun
sisältyi lohikeittolounas, jonka söimme lämpimällä kalliolla tai laivan
kannella. Harvoin on keitto maistunut niin hyvältä.
Nyt meillä on
edessä vielä viimeinen viikon pituinen kirjailijakotiturnee, sunnuntaina
suuntaamme Väinö Linnan Urjalaan.
Olikos se Jari maistanut toisenkin mukillisen kotikaljaa tuota viimeistä kuvaa ottaessaan? Horisontti on hiukan vinossa...
VastaaPoistaVoi ei kuvaaja ollut Jari vaan Anne. Ja olihan siellä saarella horisontti vähän vinossa ihan maantieteellisistä syistä. Mutta kukka on kuitenkin suorassa!
Poista