Kaksi kesäistä päivää Kiannon kanssa

Suomussalmella kesä vihdoin alkoi tuntua kesältä. Ensimmäistä kertaa uskalsimme jättää tuulitakit majapaikkaan, kun varasimme paikat Kianta-laivasta Ämmänsaaren venesatamasta. Sata vuotta vanha laiva vei meidät nopeasti Kiantajärven yli Ilmari Kiannon valtakunnan Turjanlinnan rantaan.

Pelkomme, että matkalaisia ei olisi tarpeeksi ja laivamatka ei toteutuisikaan oli turha. Päivän ensimmäiselle matkalla laivaan kapusi pitkältä toistakymmentä matkailijaa.

Perillä Turjanlinnassa laiva pysähtyi tunnin verran. Sinä aikana Jari sai kuvattua vain muutaman sisäkuvan Kiannon viimeisestä valtakunnasta Ikin tuvasta. Kohteen laajuus ja värikkyys selvisi meille nopeasti, salamana päätimme, että tänne oli tultava seuraavana päivänä vielä uudelleen, ajan kanssa.

Pätevät nuoret oppaat Suvi Pyykkönen ja Jenni Kontio kertoivat eloisasti Kiannosta ja hänen elämästään Turjanlinnassa. Saimme kuulla myös Jennin hauskasti esittämän sadun suoraan Turjanlinnan satukirjasta. Pieni draamallinen palanen opastuksen lomassa toimi hienosti.  Sellaista voisi suositella monelle muullekin museolle!

Illan saimme viettää Suomussalmen Pesiönkylällä olevassa museoksi muutetuksi Pesiönlinnassa. Pesiön emäntä Marja Heikkinen esitteli paikan aarteita: valtavaa kuva-arkistoa ja muita dokumenttejä Ilmari Kiannosta. Kauppana toimineen Pesiönlinnan isäntä, Marjan isä Venja Niemi, oli ollut aikoinaan Kiannon ystävä ja tukija.

Pesiönlinnassa tapasimme myös Marja Heikkisen ystävän jo lapsuusajoilta, Ilmari Kiannon nuorimman tyttären Raija-Liisa Kiannon. Kaksi hurmaavaa naista johdatti meidät isiensä elämään, vetäsimme lasilliset Joosepin täräystä (jonka reseptinkin saimme kotona kokeiltavaksi) ja kotiin lähteminen viivästyi oikein kunnolla. Eikä pelkästään täräyksen takia.

Seuraavana päivänä päätimme mennä Turjanlinnan maitse. Kävelimme pitkin metsäpolkua, jota riemastuttivat puihin naulatut tekstit, joita Kianto oli aikoinaan tehtaillut valtakuntansa täyteen. Tuottelias kirjailija pursui sanoja niin paljon, että niitä riitti kyltteihin, kiviin ja jos jonkinlaisiin esineisiin.

Pitkän kylmän kauden jälkeen saimme tehdä metsävaelluksemme hehkuvassa helteessä kirkkaansinisen taivaan alla. Karunkaunis kainuulaismetsä oli täynnä lintujen laulua puiden huminaa, puolukankukkia, vanamoita ja monenkirjavia perhosia. Ja taisi muutama itikkakin inistä jossain, mutta paljon mainostetulta suurelta itikkakesältä ei tuntunut. Perillä Turjanlinnassa vietimme tällä kertaan pitkän tovin: nyt saimme valokuvia yli tarpeen. Annamari uskaltautui uimaankin Kiannon saunan rannasta. On helppo ymmärtää, miksi Kianto rakasti Kainuuta ja sen luontoa, maisema Kiantajärvelle oli huikaiseva.

Kianto-päivämme päätteeksi tutustuimme vielä Suomussalmen kirjastossa olevaan hienoon Kianto-näyttelyyn ja ensimmäisen Turjanlinnan pienoismalliin. Täällä osataan hoitaa oman suurmiehen perintöä.

Seuraavaksi suuntaamme Kajaaniin ja Paltaniemelle, ajatukset on käännettävä taas uudelle vaihteelle. Meitä odottaa Eino Leino.