Suomussalmella
kesä vihdoin alkoi tuntua kesältä. Ensimmäistä kertaa uskalsimme jättää
tuulitakit majapaikkaan, kun varasimme paikat Kianta-laivasta Ämmänsaaren
venesatamasta. Sata vuotta vanha laiva vei meidät nopeasti Kiantajärven yli
Ilmari Kiannon valtakunnan Turjanlinnan rantaan.
Pelkomme, että
matkalaisia ei olisi tarpeeksi ja laivamatka ei toteutuisikaan oli turha. Päivän
ensimmäiselle matkalla laivaan kapusi pitkältä toistakymmentä matkailijaa.
Perillä Turjanlinnassa
laiva pysähtyi tunnin verran. Sinä aikana Jari sai kuvattua vain muutaman sisäkuvan
Kiannon viimeisestä valtakunnasta Ikin tuvasta. Kohteen laajuus ja värikkyys
selvisi meille nopeasti, salamana päätimme, että tänne oli tultava seuraavana päivänä
vielä uudelleen, ajan kanssa.
Pätevät nuoret
oppaat Suvi Pyykkönen ja Jenni Kontio kertoivat eloisasti Kiannosta ja hänen elämästään
Turjanlinnassa. Saimme kuulla myös Jennin hauskasti esittämän sadun suoraan
Turjanlinnan satukirjasta. Pieni draamallinen palanen opastuksen lomassa toimi
hienosti. Sellaista voisi
suositella monelle muullekin museolle!
Illan saimme
viettää Suomussalmen Pesiönkylällä olevassa museoksi muutetuksi Pesiönlinnassa.
Pesiön emäntä Marja Heikkinen esitteli paikan aarteita: valtavaa kuva-arkistoa
ja muita dokumenttejä Ilmari Kiannosta. Kauppana toimineen Pesiönlinnan isäntä,
Marjan isä Venja Niemi, oli ollut aikoinaan Kiannon ystävä ja tukija.
Pesiönlinnassa
tapasimme myös Marja Heikkisen ystävän jo lapsuusajoilta, Ilmari Kiannon nuorimman
tyttären Raija-Liisa Kiannon. Kaksi hurmaavaa naista johdatti meidät isiensä elämään,
vetäsimme lasilliset Joosepin täräystä (jonka reseptinkin saimme kotona
kokeiltavaksi) ja kotiin lähteminen viivästyi oikein kunnolla. Eikä pelkästään
täräyksen takia.
Seuraavana päivänä
päätimme mennä Turjanlinnan maitse. Kävelimme pitkin metsäpolkua, jota
riemastuttivat puihin naulatut tekstit, joita Kianto oli aikoinaan tehtaillut
valtakuntansa täyteen. Tuottelias kirjailija pursui sanoja niin paljon, että
niitä riitti kyltteihin, kiviin ja jos jonkinlaisiin esineisiin.
Pitkän kylmän
kauden jälkeen saimme tehdä metsävaelluksemme hehkuvassa helteessä
kirkkaansinisen taivaan alla. Karunkaunis kainuulaismetsä oli täynnä lintujen
laulua puiden huminaa, puolukankukkia, vanamoita ja monenkirjavia perhosia. Ja taisi
muutama itikkakin inistä jossain, mutta paljon mainostetulta suurelta
itikkakesältä ei tuntunut. Perillä Turjanlinnassa vietimme tällä kertaan pitkän
tovin: nyt saimme valokuvia yli tarpeen. Annamari uskaltautui uimaankin Kiannon
saunan rannasta. On helppo ymmärtää, miksi Kianto rakasti Kainuuta ja sen
luontoa, maisema Kiantajärvelle oli huikaiseva.
Kianto-päivämme
päätteeksi tutustuimme vielä Suomussalmen kirjastossa olevaan hienoon Kianto-näyttelyyn
ja ensimmäisen Turjanlinnan pienoismalliin. Täällä osataan hoitaa oman
suurmiehen perintöä.
Seuraavaksi
suuntaamme Kajaaniin ja Paltaniemelle, ajatukset on käännettävä taas uudelle
vaihteelle. Meitä odottaa Eino Leino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti